Olet täällä

Jäitä hattuun liikenteen päästövähennyksissä

auto ja ilmastonmuutos

”Työryhmä: Bensa- ja dieselpumput kiinni 2045. Liikenteen ja ilmastopolitiikan asiantuntijaryhmä esittää suuria muutoksia autoiluun… Uudistusten tavoite on lopettaa ilmastopäästöt.”

Niin on, Suomessa. Ei vielä muualla.

Edellä oleva teksti on lainattu Helsingin Sanomista 13.12.2018. Maamme asiantuntijaryhmä suosittelee kovia keinoja nimenomaan liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Siis niiden vähentämiseksi Suomessa. Maksajaksi pääsisi Suomi, Suomen kansalainen, suomalainen veronmaksaja ja suomalainen autoilija. Muut eivät vielä sitoudu.

Tuossa aikataulu on vielä jollain tapaa realistinen – vuosi 2045. Vielä kovempaa menoa oli ns. Ilmastopaneelilla, joka ehdotti polttomoottoriautojen tuontikieltoa jo vuonna 2025 ja ostokieltoa vuonna 2027. Harvaan asutun ja kohtuullisen laajan maan päästövähennyksissä ihmisten liikkuminen näyttää – tai saadaan näyttämään – todella tärkeältä.

Onko todella noin? Paljonko Suomessa tehtävillä muutoksilla on vaikutusta maailman tasolla? Aletaanpa selvittämään (tiedot kerätty Autoliiton materiaaleista, autotoimittajilta ja julkisista lähteistä):

Liikenteen hiilidioksidipäästöistä eli kasvihuonepäästöistä 93 prosenttia tulee tieliikenteestä. Se on tosin vain 17 prosenttia koko Suomen päästöistä. Henkilöautot tupruttavat noin yhden kymmenyksen eli yhdeksän prosenttia koko Suomen Co2-päästöistä.

Huomatkaa, että kirjoitin nyt siis vain Suomen alueen päästöistä ja liikenteen osuudesta niihin. Kun näkökulmaa laajennetaan kansainväliseksi, niin tilastojen mukaan Suomen osuus maailman kaikista (siis kaikista, ei vain liikenteen) Co2-päästöistä on 0,17 prosenttia.

Kun Suomen kokonaispäästöistä yhdeksän prosenttia oli peräisin henkilöautojen pakoputkista, on maamme autokannan osuus koko maailman kasvihuonepäästöistä 0,015 prosenttia. Siinä siis osuus, johon koko maailman päästöistä voimme vaikuttaa fossiiliautoilun täyskiellolla. Jos suomalaiset eivät enää autoilisi lainkaan polttomoottoriautoilla, maailman päästöistä häviäisi siis prosentin yksi kuudeskymmeneskuudesosa (1/66 yhdestä prosentista). Ja tuo toteutuisi, jos mahdollisten tilalle tulevien sähkö- ja biopolttoaineautojen energia olisi samalla täysin hiilivapaasti tuotettua.

Vertailu muihin päästöihin antaa lisää lukuja, joihin suhteuttaa.

Henkilöautoliikenteen prosenttiosuus maassamme tuprutetusta hiilidioksidipäästöstä on siis vuosittain noin yhdeksän prosenttia. Kiloiksi muutettuna se on 5,9 miljoonaan tonnia hiilidioksidia. Meidän pääkaupunkiseutulaisten suuren osan sähköt tuottaa Helen Oy (entinen Helsingin Energia). Samalla se päästää yksistään vuodessa 3,3 miljoonaa tonnia Co2:sta. Raahessa toimiva entinen Rautaruukin terästehdas (nykyinen SSAB) päästää 3,8 miljoonaa tonnia.

Nuo teollisuuden päästöt ovat ns. päästökaupan piirissä eli saastuttaja maksaa tietyllä tavalla päästöjensä mukaan. Jos autoliikenne olisi päästökaupan piirissä, maksaisi Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Niemisen mukaan 20 000 kilometrin ajosuorite 130 gramman kilometripäästöisellä autolla vuodessa autoilijalle noin 70 euroa.

Tuosta ajosta 70 euroa ei olisi paljon ja se olisi samalla tavalla suhteessa päästöihin kuin muussakin Co2-päästömaailmassa. Kuitenkin tavallisen henkilöauton ajoneuvoveron perusvero on noussut seitsemässä vuodessa yli kolminkertaiseksi, vajaasta 60 eurosta 184 euroon. Lisättyjä maksuja ei kuitenkaan ole osoitettu sen paremmin päästökompensaatioihin, niiden vähentämiseen kuin tiestön määrärahatarpeeseenkaan. Ne vain menevät ”johonkin”.

Ilmastonmuutos on vakava asia ja Suomen kaltaisen vauraan teollisuusmaan on oltava eturintamassa päästövähennyksissä. Mutta epärealismi, rahan kerääminen viherpesulla ja koko maailman murheiden kantaminen suomalaisten kansainvälisesti katsottuna kapeilla harteilla tulee kääntymään itse asiaa vastaan.

 

Juha Häkkinen, toiminnanjohtaja, Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset MMA